Tämä on jatko-osa edelliseen kirjoitukseen Kuunkiroajat kartalla, osa 1. Suosittelen aloittamaan siitä, jos se on vielä lukematta.
Kuten edellisessä osassa, olen merkinnyt esittelemäni paikat kartalle sekä vuoden 1765 karttaan että nyky-Edinburghin karttaan samalla numerolla. Otsikon linkistä pääsee katsomaan tarkemmin vuoden 1765 karttaa.
Tämä on toistaiseksi myös viimeinen osa tekstisarjasta Todelliset kuunkiroajat ja muita tarinoita historiasta. Kirjoitusten tarkoitus oli kertoa romaanihistorialln historiallisesta taustasta ja toivottavasti myös syventää lukukokemusta. Otan mielelläni palautetta kirjoituksista vastaan Instagramissa, Facebookissa tai sähköpostilla! Jos olisit kaivannut lisätietoa jostain aiheesta, jota en näissä teksteissä käsitellyt, kuulen mielelläni myös siitä.
Vuoden 1765 kartta on uudelleenjulkaistu National Library of Scotlandin luvalla. Nyky-Edinburghin kartta on Edinburghin kaupungin kartta-arkistosta.
5. Cowgate Port
Seisoskelin levottomana lähellä Cowgate Portia ja katselin, miten iäkäs mies kiroili joutuessaan tullimiesten pysäyttämäksi. Mitä kiivaammin vanhus yritti hoputtaa miehiä, sitä verkkaisemmin nämä tutkivat kulkutielle pysähtyneitä kärryjä. Mustiksi tahraantuneet pikkupojat tyhjensivät hiiliä portin kupeessa olevaan varastoon.
Cowgate Port oli aikoinaan yksi kaupungin porteista. Alun perin se avautui maaseudulle, ja sitä kautta vietiin karjaa laitumelle. 1760-luvulla kaupunkia ympäröivillä muureilla tai niiden jäänteillä ei ollut enää puolustuksellista merkitystä, vaan ne nähtiin lähinnä rajoittavana tekijänä kaupungin laajentumisen kannalta. Porteilla kuitenkin tarkistettiin yhä kaupunkiin tulevaa tavaraa ja valvottiin salakuljetusta.
Cowgate on toinen Edinburghin keskiaikaisista kaduista, joka halkaisee koko kaupungin. Lukuiset pienet kadut ja kujat yhdistivät sen saman suuntaiseen, leveämpään pääkatuun, Royal Mileen. Cowgate Portin kohdalla leveä St. Mary Wynd (nykyään St. Mary’s Street) yhdistää nämä kaksi pääkatua.
Cowgaten itäpäässä oli kaupungin rahapaja The Mint, ja sen lähettyvillä asui myös varakkaampaa väkeä. Suurin osa Cowgaten ympäristöstä oli kuitenkin 1700-luvun loppupuoliskolla ja pitkään sen jälkeen köyhemmän väen täyteen ahdettua slummia. Cowgate on huomattavasti alempana kuin pääkatu, joten myös kaupungin jätteet päätyivät sinne. Edinburghissa oli vielä 1700-luvulla käytäntönä, että jätteet heitettiin ulos ikkunoista. Kaduilta ne huuhdeltiin yön aikana pois, ja veden mukana jätteet valuivat alas Cowgatelle.
Cowgaten länsipäässä oli Hopetoun Land, jossa Thomas Kuunkiroajissa asuu sekä markkinapaikka Grassmarket.
6. Toisesta maailmasta -kahvihuone
Kahvihuone muistutti monilta osin mitä tahansa kahvilaa pääkadun varressa, mutta koristuksiltaan se oli kuin nimensä mukaisesti Toisesta maailmasta. Seinälle oli ripustettu intiaanien sotakirveitä ja takan päällä oli kanoottia esittävä miniatyyriveistos. Pöydällä oli paitsi tuoreita sanomalehtiä, myös suurikokoinen Pohjois-Amerikan kartta.
Thomas ja James viettävät Kuunkiroajissa aikaa kahvihuoneessa, jonka ovella on kyltti ”Toisesta maailmasta”. Kahvihuonetta pitää Intiaani-Peteriksi kutsuttu mies. Intiaani-Peteristä eli Peter Williamsonista kirjoitin enemmän aiemmassa tekstissä Toisesta maailmasta.
Kesällä 1760 Peter Williamson mainosti perustaneensa Paterson’s Courtille Lawnmarketille amerikkalaisen kahvihuoneen, jossa voi lukea tuoreimmat Edinburghin ja Lontoon sanomalehdet. Myöhemmin kahvihuone siirtyi tästä osoitteesta muutaman korttelin päähän Brown’s Closelle, jossa se oli entistä lähempänä parlamenttitaloa ja siellä työskenteleviä virkamiehiä. Myöhemmin Williamson avasi kahvihuoneen myös parlamenttitalolle.
Siirtomaat ja Amerikka kiinnostivat monia, ja tätä eksotiikan kaipuuta Intiaani-Peter käytti myyntivalttinaan. Amerikkalainen kahvihuone toi palan brittiläistä imperiumia Edinburghin pääkadulle. Tätä edustivat tietenkin tee, kahvi ja kaakao, joita kahvihuoneessa nautittiin, mutta myös kahvihuoneen isäntä, joka pukeutui korkeaan sulkapäähineeseen ja kertoili tarinoita ajastaan intiaanien vankina. Lisäksi sanomalehtimainosten mukaan esillä oli aitoja amerikkalaisia esineitä, kuten intiaanikanootti, sotakirveitä ja intiaaneja esittäviä pienoismalleja.
Intiaani-Peterin kahvihuoneen sijainti oli keskeinen 1700-luvun Edinburghissa, ja sitä se olisi edelleen. Parlamenttiaukion ympäristössä on lukuisia turisteja houkuttelevia kauppoja ja kahviloita, joskaan tuskin yhtään amerikkalaista kahvihuonetta.
7. Portsburgh
Mary asteli päättäväisesti Portsburghiin vievää katua Jessie vierellään. He olivat tulleet ulos kaupungin läntisestä portista ja päätyneet pieneen kylään, jonka asukkaat olivat pääosin rahvasta.
1700-luvulla Portsburgh oli vielä erillinen kylä Edinburghin kyljessä. Se on Grassmarketin, vanhan kauppapaikan länsipuolella, West Portin eli länsiportin toisella puolella, ja sen kapeiden kujien välistä näkyy Edinburghin linna.
Kuunkiroajissa Portsburghissa sijaitsee nahkurin verstas. Todellisuudessakin nahkurien verstaat olivat yleensä kaupungin ulkopuolella niistä lähtevän hajun vuoksi. Portsburghissakin on ollut nahkurien verstaita, ja alueella on ollut myös katu nimeltä Tanner’s Close eli nahkurin kuja. Tanner’s Closen kenties tunnetuimmat asukkaat ovat olleet William Burke ja William Hare, jotka 1800-luvun alussa murhasivat ihmisiä ja myivät näiden ruumiit tohtori Robert Knoxille anatomian opetusta varten.
Nykyään Portsburghin alue tunnetaan nimellä West Port. Vanha nimi on säilynyt ainostaan aukiolla, joka tunnetaan nykyään Portsburgh Squarena.
8. Darien House
Rakennus oli kerran ollut komea. Se oli kaksikerroksinen ranskalaistyylinen kivitalo, jonka kaarevan oven yläpuolelle oli kaiverrettu vuosiluku 1698.
Kuunkiroajissa rakennus tunnetaan nimellä Bedlam, houruinhuone, mutta sen alkuperäinen nimi oli Darien House. Darien House rakennettiin vuonna 1698 Darien Companyn päämajaksi, mutta yhtiön kaaduttua tuhoisin seurauksin rakennusta käytettiin läheisen köyhäintalon mielisairaalana.
En ole kertonut rakennuksen historiasta Kuunkiroajissa, mutta se näkyy paikassa: korkeissa huoneissa, kattoon maalatuissa palmuissa ja muissa eksoottisissa kasveissa.
Darien-hanke oli skottien epäonnistunut yritys perustaa siirtomaa Darienin katkosalueelle nykyiseen Panamaan. Siitä tuli kuitenkin kaikilla mittapuilla täydellinen katastrofi. Suurin osa noin 3000 uudisasukkaasta menehtyi sairauksiin tai nälkään. Hankkeella oli valtava määrä sijoittajia, jotka menettivät koko omaisuutensa ja koko Skotlannin talous oli vähällä kaatua.
Darien-hanke oli merkittävä syy unionin solmimiseen Englannin kanssa vuonna 1707 ja Ison-Britannian kuningaskunnan syntymiseen. Unionisopimuksessa sovittiin Skotlannin valtavien velkojen kattamisesta ja samalla maa pääsi osalliseksi Englannin huomattavasti menestyneemmästä siirtomaakaupasta. Jälkimmäisen seurauksesta voi lukea aiemmasta kirjoituksesta Karibialta Edinburghin hautausmaille – karanneen orjan tarina.
Köyhäintalo ja sen mielisairaala olivat lähellä Greyfriarsin hautausmaata ja Briston Portia, joka oli yksi vanhan kaupungin porteista. Nykyään lähistöllä toimii vanhan mielisairaalan mukaan nimensä saanut Bedlam Theatre.
Siirtomaahankkeesta Darieniin kertoo The Paul McKenna Band laulussa Dreams of Darien.
Darien-hankkeesta kiinnostuneille suosittelen John McKendrickin kirjaa Darien: A Journey in Search of Empire.
+ Arthur’s Seat
Arthur’s Seat on muinaisen tulivuoren huippu Holyrood Parkissa nykyisen Edinburghin alueella. 1700-luvulla kukkulat olivat kuitenkin vielä kaupungin ulkopuolella, eikä myöskään vuoden 1765 kartta ulotu sinne asti.
Thomas ja James kiipeävät lähelle Arthur’s Seatin huippua Kuunkiroajissa. Oikeastaan he menevät katsomaan Salisbury Cragsia, kallionjyrkänteitä, jotka kohoavat Holyrood Parkin länsipuolella ja rotkoa, joka syntyi maanvyörymän seurauksena kesällä 1744. Rotko tunnetaan nykyään nimellä Gutted Haddie, joka tarkoittaa suomeksi perattua koljaa.
James Hutton käytti Salisbury Cragsia yhtenä esimerkkinä maanpinnan muotoutumisesta teoksessaan The Theory of the Earth. Osa tästä tunnetaankin nykyään nimellä Hutton’s Section. James Huttonista olen kirjoittanut enemmän aiemmassa osassa Maanviljelijä ja herrasmies.
Salisbury Cragsiin voi tutustua tarkemmin sivustolla James Hutton: The Founder of Modern Geology. Holyrood Park on myös mukava retkikohde hieman vanhan kaupungin ulkopuolella. Alueen ympäri kulkee noin neljän kilometrin melko helppokulkuinen kävelyreitti.
Edellisen osan tavoin myös tässä kirjoituksessa tärkeimpänä lähteenä on ollut Hamish Coghillin teos Lost Edinburgh. Tiedot Intiaani-Peteristä ja hänen kahvihuoneestaan ovat Timothy J. Shannonin teoksesta Indian Captive, Indian King: Peter Williamson in America and Britain.
Kirjailija Milla Keränen 