Suurin osa Kuunkiroajissa mainituista paikoista on todellisia, historiallisia paikkoja. Olen pyrkinyt kuvailemaan niitä mahdollisimman todenmukaisesti niiden tietojen varassa, joita olen löytänyt. Jonkun verran olen toki käyttänyt mielikuvitusta siinä, miltä paikat ovat näyttäneet tai millaisia ihmisiä niissä on asunut.
Olen hyödyntänyt romaania kirjoittaessani pääasiassa karttaa vuodelta 1765. Kuunkiroajat sijoittuu muutaman vuoden varhaisempaan aikaan, eli muutamia kartassa mainittuja rakennuksia ei ole olemassa vielä romaanin tapahtuma-aikaan.
1700-luvun puolessa välissä Edinburgh oli ahdas, täyteen rakennettu kaupunki nykyisen vanhan kaupungin eli Old Townin alueella. Uuden kaupungin rakentaminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla, ja sen myötä kaupunki alkoi levittäytyä. Vuosina 1745 ja 1761 uusista asuinalueista kuitenkin vasta haaveiltiin.
Esittelen kahdessa erillisessä kirjoituksessa tärkeimmät Kuunkiroajissa mainitut paikat. Olen merkinnyt ne kartalle sekä vuoden 1765 karttaan että nyky-Edinburghin karttaan samalla numerolla. Otsikon linkistä pääsee katsomaan tarkemmin vuoden 1765 karttaa.
Vuoden 1765 kartta on uudelleenjulkaistu National Library of Scotlandin luvalla. Nyky-Edinburghin kartta on Edinburghin kaupungin kartta-arkistosta.
Toivottavasti tästä on iloa kaikille, joita kiinnostaa seurailla Thomasin ja kumppaneiden jälkiä kartalla tai jopa paikan päällä Edinburghissa!
1. Hopetoun Land
Hopetoun Land ei hiljentynyt koskaan. Leipurit aloittivat työnsä ennen auringonnousua, ja uniltaan heränneiden kisällien ja apupoikien askeleet kajahtelivat käytävillä jo silloin, kun itse vasta paneuduin nukkumaan.
Kuunkiroajissa Thomas jakaa huoneen irlantilaisen Patrick Dalyn kanssa Hopetoun Landissa. Kartano oli kuulunut aikoinaan kuninkaan advokaatti sir Thomas Hopelle, mutta 1700-luvun puolivälissä maat omisti leipurien kilta. 1800-luvun lopulla paikalle rakennettiin Edinburghin ensimmäinen julkinen kirjasto.
Edinburghin keskuskirjasto on edelleen tällä paikalla, ja nykyään sen osoite on 7-9 George IV Bridge.
Thomasin aikana Hopetoun Land sijaitsi Libberton’s Wyndin ja Cowgaten kulmassa. Libberton’s Wynd yhdisti Cowgaten ja kaupungin pääkadun, mutta 1830-luvulla sen paikalle rakennettiin George IV Bridge. Osa Libberton’s Wyndista on kuitenkin säilynyt kirjastorakennuksin suojissa. Kuvia vanhasta Libberton’s Wyndistä ja sen säilyneestä osasta voi katsoa BBC Scotlandin artikkelista The forgotten street found behind a hidden library door.
2. Greyfriarsin hautausmaa
Ohitin ripeästi Greyfriarsin hautausmaan pohjoispuolen portit, joita vartijat tavallisesti käyttivät, ja tähyilin, näkyikö pimeässä liikettä. Olisin voinut vannoa, ettei kadulla ollut minun lisäkseni ketään muuta, mutta yhtäkkiä muurin vierustalta astui eteeni tumma, hoikka hahmo.
Greyfriarsin hautausmaa mainitaan Kuunkiroajissa useampaankin kertaan nimeltä. Hautausmaa sijaitsee lähellä Cowgaten päätä ja Grassmarketia, joka oli aikoinaan vilkas kauppapaikka. Greyfriarsin hautausmaa on edelleen samalla paikalla kuin 1700-luvullakin, ja on suosittu nähtävyys Edinburghissa.
James Huttonin hauta on Greyfriarsin hautausmaalla, mutta se ei ole yleisölle avoimella alueella. James Huttonista voi lukea lisää tekstisarjan aiemmasta osasta Maanviljelijä ja herrasmies.
Thomasin ja kumppaneiden yölliset retket kohdistuvat muillekin Edinburghin hautausmaille, vaikka niitä ei mainitakaan romaanissa nimeltä. Vanhan kaupungin alueella on mm. Canongaten hautausmaa, jonne on myöhemmin haudattu Huttonin aikalainen ja tämän ystävä Adam Smith. Vanhojen muurien ulkopuolella, sittemmin kuivatun järven Nor Lochin toisella puolella, on puolestaan St. Cuthbertin kirkkomaa, joka minulla oli mielessäni, kun kirjoitin romaanin avauskohtausta.
Hautausmaista ja ruumiinryöstäjistä olen kirjoittanut enemmän kustantamoni Avaimen Kustantamon kuulumisia -blogissa. Jos blogiteksti on lukematta, se löytyy täältä.
3. Yliopisto
Tohtori Monro odotti saapumistani ulkosalla, ja lähdimme kävelemään puutarhan lomassa kulkevaa polkua. Oli Edinburghille tavanomaisen harmaata ja sumuista, mutta yliopiston rakennukset suojasivat puutarhaa hyytävältä pohjoistuulelta.
Edinburghin yliopisto on perustettu 1500-luvun lopulla. Se on siis huomattavasti nuorempi kuin Thomasin entinen opinahjo, 1400-luvulla perustettu Upsalan yliopisto.
Kartassa yliopiston alueen itäreunassa näkyvät kirurgien salit (Chirurgeons Hall) ja sen vieressä kuninkaallinen sairaala (Royal Infirmary). Yliopiston (College) edustalle karttaan on merkitty ”Monro’s New Class”. Tämä on uusi anatomiasali, josta tohtori Monro vasta haaveilee Kuunkiroajissa. Se rakennettiin yliopiston maille vuonna 1764.
Professori Monro primus luennoi 1700-luvun alussa kirurgien oppilaitoksessa, mutta siirtyi sieltä yliopistolle, kun huhut ruumiinryöstöistä alkoivat levitä 1750-luvulla. 1760-luvulla hänen poikansa Monro secundus otti vastuun opetuksesta, mutta isä hoiti edelleen potilaita kuninkaallisessa sairaalassa. Yliopiston lääketieteen opetuksesta vastasi 1700–1800 -luvulla kaiken kaikkiaan kolme Alexander Monroa, sillä Monro secunduksen jälkeen viranhaltijaksi siirtyi hänen poikansa Alexander Monro tertius.
Lääketieteen ja kirurgian historiaan Edinburghissa voi tutustua tarkemmin Surgeons’ Hall -museoissa.
4. Lawnmarket
Pysähdyin tasaamaan hengitykseni Lawnmarketin kulmaan. Pääkatu avautui edessäni leveänä, mailin pituisena väylänä, joka vietti korkealle kalliolle rakennetulta linnalta kohti Holyroodin palatsia. Useimmissa kadun varren taloissa oli kahdeksan tai jopa kymmenen kerrosta, ja niitä erottivat toisistaan vain kapeat kujat ja umpipihat.
Lawnmarket on osa Edinburghin vanhan kaupungin pääkatua. Pääkatu yltää Edinburghin linnalta Holyroodin palatsille ja sitä kutsutaan myös nimellä Royal Mile, eli kuninkaallinen maili. Lawnmarket on pääkadun läntisintä osaa lähellä Edinburghin linnaa. Vuoden 1765 kartassa kadun nimenä on Land Market, mutta päädyin käyttämään romaanissa lukijalle mahdollisesti tutumpaa nimeä.
Kuunkiroajissa Lawnmarketin varrella asuvat sekä Huttonin sisaret että tohtori Monro. James Huttonin lapsuudenkoti oli todellisuudessakin Lawnmarketin varrella. Tarkan osoitteen olen keksinyt. Tohtori Monron puolestaan tiedetään asuneen Carmichael’s Landissa, Lawnmarketin eteläpuolella vuoteen 1766 asti.
Näkymää Lawnmarketille hallitsi 1700-luvun puolessa välissä keskelle katua rakennettu Old Tolbooth, eli kaupungin vankila. Sen itäpuolella, St. Gilesin katedraalin edessä oli Luckenbooths, eli pieni kortteli kauppiaiden lukittavia puoteja. Luckenboothsin ja katedraalin välissä kulkukauppiaat ja muut kaupustelijat pitivät kojujaan.
Monet asuinrakennuksista Lawnmarketilla ja muuallakin vanhassa Edinburghissa olivat kahdeksan- tai jopa kymmenenkerroksisia. Ensimmäisessä kerroksessa oli kauppapuoteja, niiden yläpuolella varakkaamman väen asuntoja ja ylimmissä kerroksissa asuivat palvelijat ja köyhempi väki.
National Trust of Scotlandin ylläpitämässä Gladstone’s Land -museossa Lawnmarketilla vierailemalla saa hyvän käsityksen siitä, millaisia alueen asunnot saattoivat olla 1600-1800 -luvuilla.
+ Inverleithin kartano
Suurin osa romaanista sijoittuu vanhan Edinburghin muurien sisäpuolelle, mutta muutamia poikkeuksiakin on. Inverleith on asuinalue nykyisen Edinburghin alueella, Water of Leithin varrella. Vuonna 1745 se oli hyvän matkan päässä kaupungin muurien ulkopuolella.
Kuunkiroajissa mainittu Inverleithin kartano sijaitsee nykyisen kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan alueella. Historiallinen Inverleith House on tosin rakennettu vasta 1770-luvulla. Se on yhä olemassa, ja siellä järjestetään nykyään taidenäyttelyitä.
Kuunkiroajissa kuvaamaani Inverleithin kartanoon ja sen puutarhaan olen hakenut vaikutteita muista 1700-luvun kartanoista ja näiden puutarhoista, esimerkiksi 1600-luvun lopulla rakennetusta Kinross Housesta.
Tärkein lähteeni vuoden 1765 kartan lisäksi on ollut Hamish Coghillin teos Lost Edinburgh. Sieltä olen löytänyt tietoa tuhoutuneista ja menetetyistä rakennuksista, ja se on lähteenä myös tässä kirjoituksessa. Toinen tärkeä lähde 1700-luvun Edinburghiin ja sen asukkaisiin on ollut James Buchanin teos Capital of the Mind: How Edinburgh Changed the World.
Kirjailija Milla Keränen 