– Älkäähän nyt, James vastusteli ja nosti jalkansa toisen yli. – Minä en ole tiedemies kuten te muut, joten minun mielipiteeni ei tarvitse olla tieteellisesti perusteltu.
Hänen silmänurkissaan kareilivat pienet, sivusuuntaiset rypyt. – Minä olen vain maanviljelijä.
James Hutton (1726-1797) tunnetaan parhaiten nykyaikaisen geologian pioneerina. Hän kehitti teorian, jonka mukaan maanpinnan korkeuserot ja pinnanmuodot ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa samalla tavalla kuin ne syntyvät nykyäänkin, eivätkä äkillisten luonnonmullistusten seurauksena kuten Raamatussa kuvataan. Samalla kehittyi ymmärrys siitä, että maapallon täytyy olla paljon vanhempi kuin mitä siihen asti oli uskottu. Raamatun perusteella maapallon ikänä pidettiin noin 6000 vuotta, mutta Hutton kollegoineen ymmärsi, että kyse oli vähintään miljoonista vuosista.
Kuunkiroajien James Hutton pohjautuu historialliseen henkilöön. Hänen elämäntarinansa ja historiansa perustuvat sille, mitä sain todellisesta Huttonista selville ja mitä hänestä saatoin päätellä. Romaanin tapahtuma-aikaan vuonna 1763 James Hutton oli ollut ensin lakimiehen oppipoikana, kiinnostunut sitten kemiasta ja kouluttautunut lopulta lääkäriksi. Lääkärin ammatti ei kuitenkaan ollut hänen lopullinen uravalintansa. Valmistumisensa jälkeen hän kierteli Englannissa oppimassa enemmän maanviljelyksestä ja asettui sitten yli kymmeneksi vuodeksi maanviljelijäksi suvun maantilalle Slighthousesiin lähelle Englannin rajaa.
Maanviljelijänä Hutton havainnoi maaperän muutoksia, teki kemiallisia kokeita ja otti keksintöjään käytäntöön. Hän oli kiinnostunut paitsi maaperästä myös säästä ja ilmastosta. Vuonna 1767 hän palasi pysyvästi Edinburghiin työskennellääkseen Forthin ja Clyden kanavahankkeen parissa ja edistääkseen tieteellistä uraansa. Hän oli perustamassa akateemista tiedeseuraa Royal Society of Edinburghia ja esitteli seuran kokouksissa teoriansa, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Theory of the Earth.
Törmäsin James Huttoniin ensimmäistä kertaa lukiessani James Buchanin teosta Capital of the Mind: How Edinburgh Changed the World. Kirja esittelee valistuksen ajan Edinbughia ja tieteentekijöitä, ja heidän joukossaan Huttonilla on oma paikkansa. Hutton poikkesi kuitenkin monista muista kollegoistaan. Hänellä ei ollut koskaan virkaa yliopistolla, eikä hän pitänyt juurikaan luentoja. Hän puhui skotin kieltä aikana, jona monet muut oppineet halusivat tehdä vaikutuksen englantilaisiin virkaveljiinsä puhumalla ainoastaan englantia. Myös hänen ulkonäkönsä erosi muista. Henry Raeburnin maalaamassa muotokuvassa Hutton on pukeutunut melko vaatimattomaan ruskeaan pukuun, jonka napeista osa on auki. Hänellä ei ole myöskään peruukkia, vaikka hän on selvästi kaljuuntumassa. Tiettävästi hän ei käyttänyt muutenkaan peruukkia – aikana, jolloin niin tekivät lähes kaikki hänen yhteiskuntaluokkansa miehet.
Huttonin aikalaiset kuvailivat häntä älykkääksi, eloisaksi, vaatimattomaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi. Huttonin ystävä ja tämän elämänkerran kirjoittanut John Playfair kirjoitti hänestä näin:
His conversation was extremely animated and forcible, and, whether serious or gay, full of ingenious and original observations. Great information, and an excellent memory, supplied an inexhaustible fund of illustration, always happily introduced, and in which, when subject admitted of it, the witty and the ludicrous never failed to occupy a considerable place.
A brighter tint of gaiety and cheerfulness spread itself over every countenance when the good Doctor entered the room… *
Alan McKirdy: James Hutton: The Founder of Modern Geology
Huttonin isä kuoli, kun poika oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Äiti Sarah Balfour kasvatti pojan ja kolme tytärtään Edinburghissa mieheltään jääneen omaisuuden turvin. Äidin kuoleman jälkeen tyttäret Isabella, Jean ja Sarah jäivät asumaan lapsuudenkotiinsa. Koti sijaitsi Lawnmarketilla, pääkadun varressa lähellä Edinburghin linnaa. Suurin piirtein samoille paikkeille olen sijoittanut heidän kotinsa myös Kuunkiroajissa. Kaikki neljä sisarusta pysyivät koko elämänsä naimattomina, ja kun James myöhemmin palasi Edinburghiin, siskot muuttivat asumaan hänen luokseen. Kuunkiroajissa siskoista esiintyy ainoastaan nuorin, Sarah. Muut siskot päädyin jättämään taka-alalle, sillä henkilöhahmoja kirjassa on muutenkin melkoisesti. Sarahin luonteesta tai ulkonäöstä en ole löytänyt kuvauksia, joten hän on täysin oman mielikuvitukseni tuotetta.
Jamesin vierailu Edinburghissa syksyllä 1763 ei perustu mihinkään historiallisiin lähteisiin. Se olisi kuitenkin voinut tapahtua. Huttonilla oli Edinburghissa paljon ystäviä, keskenään elävät siskot ja liikeasioita, joten olisi vain luontevaa, että hän vieraili toisinaan pääkaupungissa. Vieraillessaan kaupungissa hän varmasti istui iltaa ystäviensä kanssa, tapasi asianhoitajaansa ja hoiti muita asioita, joita ei voinut tehdä kirjeitse maatilalta. Hänen läheisimpiä ystäviään olivat moraalifilosofi Adam Smith, joka työskenteli tuohon aikaan Glasgow’n yliopiostossa, ja kemisti ja fyysikko Joseph Black, jonka kanssa hän tiettävästi ystävystyi vasta myöhemmin. He eivät siis esiinny Kuunkiroajissa, ja näin kuvitteellisella Jamesillani oli hyvin aikaa uudelle ystävyyssuhteelle.
Romaani sijoittuu suurimmaksi osaksi Edinburghiin, joten siinä ei vierailla Jamesin maatilalla Slighthousesissa. James ja Thomas käyvät kuitenkin kaupungin muurien ulkopuolella nykyisen Holyrood Parkin alueella. Sinä kesänä, kun Hutton oli aloittamassa lääketieteen opintojaan, myrsky sai aikaan maanvyörymän lähellä Arthur’s Seatin, sammuneen tulivuoren, huippua. Hiekkakivi sortui alas jyrkännettä ja alta paljastui kovaa, vulkaanista kiveä. Todennäköisesti Hutton kävi katsomassa maanvyörymää pian sen jälkeen ja samalle paikalle myös James ja Thomas kiipeävät. Koska paikka oli todennäköisesti ollut merkittävä Huttonille, tuntui luontevalta sijoittaa sinne tärkeä kohtaus myös romaanissa.
Kuunkiroajien aikaan James Hutton ei siis ollut vielä arvostettu geologi, vaan lääkärin ammattinsa hylännyt maanviljelijä, joka monien ystäviensä näkökulmasta eli maanpaossa kaukana pääkaupungista ja läheisistään. Hän oli kuitenkin jo tuolloin kiinnostava henkilö, ja toivon että olen onnistunut tekemään hänen persoonalleen edes jossain määrin oikeutta.
James Huttonista voi lukea lisää esimerkiksi Jack Repcheckin teoksesta The Man Who Found Time: James Hutton and the Discovery of the Earth’s Antiquity sekä Ray Permanin teoksesta James Hutton: The Genius of Time. Nämä kaksi teosta ovat olleet päälähteitäni Huttonin elämästä ja myös tämän tekstin pohjana. Lisäksi vuonna 2024 on uudelleenjulkaistu National Museums Scotlandin kustantama ja Alan McKirdyn laatima teos James Hutton: The Founder of Modern Geology, joka on varsin kattava ja selkeä teos Huttonin elämästä ja työstä.
James Huttonin syntymästä tulee ensi vuoden kesäkuussa 300 vuotta. Hänen nimensä ei kenties ole kovin tuttu useimmille suomalaisille, mutta toivottavasti tulevan juhlavuoden kunniaksi yhä useampi olisi kuullut hänestä ja hänen saavutuksistaan.
Lisätietoa James Huttonista ja häneen liittyvistä paikoista sekä tulevasta juhlavuodesta sivustolla James Hutton – The Founder of Modern geology
Juhlavuoden kunniaksi Scottish Geology Trust on perustanut joukkorajoituskampanjan, jonka avulla rakennetaan Deep Time Trail -kävelyreitti opasteineen Siccar Pointille: Building the James Hutton Deep Time Trail
Henry Raeburnin maalaama muotokuva James Huttonista löytyy Edinburghista Scottish National Portrait Gallerysta. Se on katsottavissa myös gallerian verkkosivuilla.
Kirjailija Milla Keränen 